Kahden todellisuuden joukkoliikennepolitiikkaa

Markkinaehtoisuus ja yrittäjyys ovat liikennepolitiikan vahvuuksia – näin kuulemme poliittisen viestin. Liikennekaaren nimellä valmistellaan isoa liikennepolitiikan uudistusta. Linja-autojen uusi tuleminen kaukoliikenteessä nostetaan yhdeksi tällaisen politiikan onnistumisen esimerkiksi: linja-autoalan vahva asema selittää isot markkinamuutokset.

Toinen todellisuus kertoo siitä, että markkinaehtoisuudella ei ole kovin paljon merkitystä, kun liikennettä otetaan yhteiskunnan järjestettäväksi. Kilpailutukset laajenevat varsin johdonmukaisesti eri alueilla. Hankintojen toteutukset ja niiden perustelut vaihtelevat, mutta julkisen sektorin lippujärjestelmä on osa tätä suurempaa kokonaissuunnitelmaa.

Linja-autoalan edunvalvonnan näkökulmasta tämä kokonaisuus näyttäytyy kahden todellisuuden liikennepolitiikkana. Monenlaista asiaa on liiton piirissä ideoitu, keksitty ja kehitelty. Ymmärrystäkin on aidosti ollut. Siitä huolimatta esimerkiksi julkisen sektorin rahahanaa ei ole saatu avattua yritysvetoiseen liikenteeseen. Laskin, että nyt on menossa tämän tavoitteen seitsemäs vuosi.

Usein kuulen, että asiat korjaantuisivat, jos saisimme markkinaehtoisen ja yritysvetoisen viestimme oikealla tavalla välitetyksi. En usko, että kyse on oikeasta tiedosta tai sen välittämisestä. Näin vain tapahtuu, ja valinta on sekin. Aina on mahdollisuus toimia toisin ja liikennepolitiikan keinoin puuttua siihen, mitä nyt on tapahtumassa. Virallinen vastaus on nyt se, että asiat ratkaistaan liikennekaaressa sitten vuonna 2017.

Joukkoliikennelain suhteen ei siis tapahdu muutosta ainakaan vuoden 2016 aikana. Aika näyttää, mitä seuraavana vuonna tapahtuu. Muutosta ei siten ole ennustettavissa siihen, että liikennettä otetaan enenevässä määrin yhteiskunnan haltuun.

Tätä taustaa vasten Linja-autoliiton hallitus on päättänyt käynnistää liiton strategiatyön vuodelle 2016. Aiempi strategia on vuodelta 2014, jota siis nyt päivitetään. Liiton työvaliokunta linjaa helmikuussa, miten valmistelussa edetään, mutta osastojen ja jäsenten osallistaminen ovat prosessissa ainakin mukana kevään 2016 aikana.

Strategiatyön pohjaksi luodaan muutama vaihtoehtoinen arvio ja ennuste tulevaisuudesta. Perusskenaario näyttää nyt olevan se, että markkinaehtoisen liikenteen tarina on jo kirjoitettu sellaiseksi kuin sen kaukoliikenteessä olemme nähneet.

Kaupunkiliikenteessä ja maaseutumaisessa liikenteessä sopimusliikenne vahvistuu päätoimintamuotona, jossa liikkuvat myös suurimmat liikevaihdot. Avoimet kysymykset liittyvät siihen, millaiseksi mahdollinen maakuntahallinto muuttaa tämän markkinan vuoden 2019 jälkeen – samaan aikaan, kun viimeisetkin siirtymäkauden sopimukset ovat päättyneet.

Seuraava kirjoitus

Edellinen kirjoitus

Kommentit

comments powered by Disqus