Kohti vilkasta liikennepolitiikan syksyä!

Liikennepolitiikan syksy on alkanut. Liikennepalvelulain (liikennekaaren) jatkovalmistelu etenee ja EU:n ns. Liikkuvuuspaketin (Mobility Package) käsittely alkaa Brysselissä.

Liikennepalvelulaki on nyt lakina vahvistettu ja odottaa asteittaista voimaantuloaan: ns. avoimia rajapintoja koskeva säännös tulee voimaan jo 1.1.2018 ja taksimarkkinat avautuvat 1.7.2018 alkaen. Laki on nyt laki, eikä sen sisältö muuttamatta enää muutu. Varsinkaan taksiliikenteen osalta ei näytä olevan poliittista halukkuutta tulevan asiantilan muuttamiseen, jos joku sellaista vielä haikailee.

Vaikka liikennepalvelulain takseja koskeviin kohtiin ei olla kajoamassa, on liikennepalvelulaki kyllä muutoin täydentymässä, muun ohella ammattipätevyyksiä koskevilta osin. Ammattimaisen kuljetuspalvelun näkökulma on vahvasti esillä, kun alan edunvalvonnasta on kyse.

EU:n Liikkuvuuspaketista on annettu toukokuun lopulla Euroopan komission esitys, jota niin Euroopan parlamentti kuin pääkaupunkien hallitusten edustajat ryhtyvät syksyllä käsittelemään. Nostan yhden teeman tästä paketista esiin, nimittäin tienkäyttömaksut, jotka myös vinjettinä tunnetaan.

EU:n komission ajatus on, että jäsenvaltiot voivat jatkossakin päättää tienkäyttömaksuista. Suomi ei ole ottanut niitä käyttöön. Jos maksut otetaan käyttöön, on niiden oltava viimeistään 2020-luvulla suoriteperusteisia (ei siis enää aikaan perustuvia), kansallisesti syrjimättömiä ja ympäristötekijät huomioon ottavia.

Oma arvioni on se, että vinjettimaksuilla ei voida vaikuttaa esimerkiksi kabotaasiliikenteeseen. Jos maksuja kerätään, niin niitä kerätään kansallisuudesta riippumatta kaikilta. Tämän vuoksi Linja-autoliitto ei aja vinjettimaksujen käyttöönottoa.

On myös esitetty ajatuksia siitä, että vinjettimaksujen käyttöönoton vastineeksi maksujen palautuksia voitaisiin kohdistaa kotimaisiin yrityksiin. Tämän vaihtoehdon osalta on valitettavasti todettava, että silloin on jäänyt lukematta niin EU:n Liikkuvuuspaketti kuin ymmärtämättä, mitä yhteismarkkinoiden toiminta 2010-luvulla tarkoittaa. Toisekseen on hyvä havaita, että logistiikka-ala ei ole muutoinkaan yhtenäinen kansallisiin rajoituksiin ja –maksuihin perustuvista ajatuksista ja tavoitteista.

Enenevässä määrin on havaittavissa myös sellaista kansalaiskeskustelua, jossa liikennealan rajoituksia ei enää pidetä tavoittelemisen arvioisina, eikä välttämättä edes hyväksyttävinä – tänäkin syksynä on ollut merkkejä siitä, että avoin markkina ja toimiva kilpailu ovat hyviä asioita. Tämän ajatuksen kanssa on hyvä olla hereillä.

Seuraava kirjoitus

Edellinen kirjoitus

Kommentit

comments powered by Disqus