Arvoisa ministerin erityisavustaja, hyvät liittokokousosanottajat!

Toimintavuoden merkittävin ja kauaskantoisin asia on ollut jo parin vuoden ajan valmistelussa ollut joukkoliikennelaki. Uusimman lakiesityksen pääkohdat kuulimme hetki sitten ministeri Vehviläisen erityisavustajan, Kari Jääskeläisen kertomana.

Lakiesitystä nyt esitetyssä muodossa voidaan bussiyritysten tulevaisuuden toimintaedellytysten kannalta pitää tyydyttävänä. Uskon, että sen kanssa

myös markkinaehtoinen, yritysvetoinen bussiliikenne voi elää.

Lain valmistelua hallitsi viime kuukausiin saakka tiukka tulkinta palvelusopimusasetuksen ja EU-säännösten soveltamisessa. Tulkinta oli, että viranomainen ei saisi mitenkään säännellä ns, markkinaehtoista bussiliikennettä. Tällainen tulkinta oli kilpailuoikeudellisesti kyllä EU:n periaatteiden mukainen, suorastaan puhdasoppinen, mutta täysin villi ja vapaa bussien reittiliikenne varmuudella olisi osoittautunut mahdottomaksi. Se olisi pakottanut joko nykytyyppisen bussiliikenteen tuotantotavan muuttamiseen yhteiskuntavetoiseksi YTV:n tapaan tai vaihtoehtona hillittömän kilpailun seurauksena jäljelle olisi jäänyt vain vahvimmat, jotka nekään eivät varmuudella olisi hoitaneet muuta kuin parhaan kysynnän vuoroja. Näin bussiliikenteelle tärkeä kattava vuorotarjonta olisi ollut muisto vain, kun kukaan ei tietenkään ajaisi vähäisen kysynnän vuoroja.

Ja muutos ajateltiin toteuttaa -urheilutermiä käyttäen -vielä lähes pikajuoksuun verrattavalla nopeudella. Tällaista mallia kaavailtiin vielä huhtikuussa esillä olleessa lakiesityksessä nopeimmillaan voimaan jopa vuoden 2011 puolivälissä.   

Yritysvetoisen bussijärjestelmän muuttaminen joko yhteiskuntavetoiseksi tai täysin sääntelemättömäksi oli heilauttamassa rankalla kädellä toimialan monipuolista yritysrakennetta. Suuret alueelliset kilpailutuskohteet olisivat olleet liian iso pala suurelle osaa suomalaisia bussiyrityksiä. Silloisen lakiesityksen nähdessään saattoi vain ihmetellä, eikö pienillä ja keskikokoisilla perheyrityksillä ole mitään arvoa ja suojaa pitkäjänteiselle toiminnalle. Yritysten toiminnan vakuutena olevien määräaikaisten liikennelupien arvo oltiin napin painalluksella lopettamassa. Pitkäjänteiseen liikenteen hoitoon investoitu varikko ja bussikalusto oli menettämässä hetkessä arvonsa ja tuhannet kuljettajat olivat joutumassa varsin nopealla aikataululla pätkätyöläiseksi. 

Miten asiassa päästiin eteenpäin?

Pattitilanteesta ulospääsytieksi muodostui ministeri Vehviläisen erinomainen ehdotus käyttää lain valmistelun etenemiseksi puolueetonta asiantuntijaa, Helsingin yliopiston EU- ja valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasta. Professori Ojasen tehtävänä oli arvioida mahdollisuuksia kansalliseen liikkumavaraan palvelusopimusasetusta kansallisesti sovellettaessa. Ministeri Vehviläisen halu löytää ratkaisu lakiesitykseksi ja tahtotila käyttää kansallista harkinta- ja liikkumavaraa oli arvokas asia. Siitä iso kiitos hänelle. 

Lain valmisteluprosessissa Linja-autoliitolle keskeisiä asioita ovat olleet valtakunnallisen reittiverkoston säilyminen ja ennakkoharkintaan perustuvat pelisäännöt reittiliikennelupien myöntämiselle. Matkustajan on voitava luottaa bussiliikennejärjestelmän palveluihin ja reittiliikenteen vakaaseen toimintaympäristöön. Lakiesityksen 22 §:ssä reittiliikennelupien myöntämistä koskevia menettelytapoja on nyt määritelty. Niiden periaatteiden pohjalta voitaneen elää ja linjastoja kehittää kunhan lakia myös halutaan soveltaa niin, että

palvelutarjonnan kattavuuden kannalta elintärkeää ja lakiesityksen mahdollistamaa

ennakkoharkintaa käytetään.

Riittävän pitkät siirtymäajat uusien liikenteen hoitotapojen käyttöönotolle ja yritysten sopeutumismahdollisuudelle ovat ehdottoman tärkeitä, jotta bussiyrityksissä voidaan toimintaa suunnitella edes muutaman vuoden aikajänteellä. Neljään eri ajankohtaan porrastetut siirtymäajat viimeisimmässä lakiesityksessä ovat kohtuullisen pitkiä, vaikka PSA:n sallimasta kansallisesta 10 vuoden siirtymäajasta jäätiinkin vielä kauas.  

Toimivaltaisten viranomaisten ja kuntien näkökulmasta on uusimmassa lakiesityksessä merkittävää se, ettei niille aseteta tällaisessa taloustilanteessa pakottavaa ja todennäköisesti voimavarat ylittävää hintalappua bussiliikenteen palvelutason ja etenkin hallinnon lisäämiseksi. Nyt voidaan aidosti siirtymäajan kuluessa arvioida, tarjoaako markkinaehtoisena hoidettu liikenne riittävän palvelutason. Myös lisäliikenteen hankintaan on viranomaisille jatkossa monipuolisia menettelytapoja käytössä. 

Laki mahdollistaa edelleen sen, että kuntien ei ole pakko ottaa bussiliikennettä taloudellisesti vastattavakseen, elleivät ne sitä halua. Tätä halua varmastikin vähentää  PSA:ssa määritelty periaate, jolla voidaan siirtyä markkinaehtoisesta yhteiskuntavetoiseen malliin. Liikenteenhoitoon pitää siinä tapauksessa panostaa rahallisesti aiempaa enemmän, jotta PSA:n ykkösartiklan mukaisesti voidaan varmistaa sellaisten yleishyödyllisten palvelujen tarjoaminen, jotka ovat muun muassa monilukuisempia, luotettavampia, korkealaatuisempia tai edullisempia kuin pelkästään markkinoiden ehdoilla tarjottavat palvelut.

Matkustajan kannalta on hyvä asia, että kaupunki-, seutu- ja työmatkalipputuotteet jatkuvat. Uusimman lakiesityksen mukaan nykytyyppiset lipputuotteet ovat mahdollisia lain siirtymäaikana ja myös sen jälkeen.

Joukkoliikennelain valmistelu on ollut erittäin raskas, energiaa ja aikaa vievä prosessi koko toimialalle. Uhkakuvat yrittäjyyden jatkumisesta ovat olleet välillä varsin epätoivoiset. Epävarmuus lain lopullisesta muodosta on johtanut pitkälti kehittämisen ja investointien pysähtymiseen bussiyrityksissä. Varmasti monessa yhtiössä on myös vakavasti harkittu

ajoissa luopua alasta.

Vaikka lakiesitys nyt esitetyssä muodossa ei kaikilta osin ole tavoitteidemme mukainen, olemme Linja-autoliiton hallituksessa tehtyjen päätösten ja aamupäivän liittoneuvostossa käydyn keskustelun pohjalta valmiita tukemaan sen läpimenoa eduskunnassa tietenkin edellyttäen, että lakiesitys pysyy nyt tiedossamme olevassa muodossa. Tekemistä lain soveltamisessa, uuden aluehallinnon käynnistämisessä ja tulevaisuuteen varautumisessa on yllin kyllin.

Haluan kiittää liikenneministeri Anu Vehviläistä, ylijohtaja Juhani Tervalaa ja erityisavustaja Kari Jääskeläistä vielä kerran heidän ratkaisevasta panoksesta löytää ulospääsytie lain valmistelussa. Monenkokoisiin yrityksiin rakentuva bussijärjestelmä on se kulmakivi, jolla jatkossakin taataan asiakaslähtöisyys, tehokkuus ja valtakunnallisen linjaliikenneverkoston säilyminen. 

Pitää muistaa, että yritysaloitteisessa liikenteessä yrityksellä itsellään on aito tahto ja halu kehittää palvelujaan toisin kuin esimerkiksi tilaaja- tuottaja –mallissa.  Siinä mallissa matkustaja on vain kulujen aiheuttaja liikennettä hoitavalle bussifirmalle, kun bussit likaantuvat, jarrut kuluvat ja polttoainetta kuluu enemmän kuin ilman matkustajia.

Uskon, että tieto lakiesityksen sisällöstä tässä muodossa luo bussiyrityksille uskoa toiminnan jatkuvuudelle ja kaivattua piristysruisketta investointien käynnistymiselle ja henkilöstön kehittämiselle. 

Onko taloustaantuma paha pala bussialalle?

 

Ei, taloustaantuma on kohdellut bussialaa kohtuullisen hellästi moneen muuhun toimialaan verrattuna. Bussimatkailulla on nostetta talouden alamäestä huolimatta. Kun lama karsii kallista lomamatkustusta, on vaikkapa bussilla tehtävä ryhmämatka hinnaltaan hyvä vaihtoehto virkistäytymiseen.

Matkustajamäärät kääntyivät viime vuonna kasvuun lähes kaikissa

liikennetyypeissä. Puolen vuoden ajan voimakkaasti kohonnut polttoaineen hinta sai monet jättämään henkilöauton kotiin ja siirtymään vakinaiseksi tai satunnaiseksi bussin käyttäjäksi. Kolikon toinen puoli oli se, että polttoaineesta myös bussiyrityksille tullut hurja lisälasku söi rajusti kannattavuutta. Se näkyi toimialan käyttökatteen alentumisena 11 prosenttiin.               Monessa bussifirmassa tehtiinkin alkuvuosi talkoilla, viivan alle ei jäänyt mitään. Alkuvuoden matkustustiedot taas osoittavat, että sittemmin ennätyksellisen alas vaipunut polttoaineen hinta on uudelleen lisännyt henkilöauton käyttöä bussimatkustamisen kustannuksella ja oma vaikutuksensa on varmasti talouden taantumalla matkustajamääriin. Ilahduttava tieto kuitenkin on, että monilla kaupunkiseuduilla on edelleen lievää matkustuksen kasvua. 

  

Toivotan kaikki liittokokouksen osanottajat ja näytteilleasettajat sydämellisesti tervetulleiksi Ouluun! Bussiala on kolmen päivän ajan näkyvästi esillä kaupungin sydämessä. Toivoa sopii, että bussinäyttelyn näkyvyys ja mediajulkisuus tuo bussiliikennettä ja bussiyritystoimintaa myönteisellä tavalla kuluttajien ja päättäjien tietoisuuteen. Samalla kiitän Linja-autoliiton Oulun osastoa kokouksen isännyydestä ja järjestelyistä!

Tämä on itselleni mieleenpainuva liittokokous myös siksi, että tässä liittokokouksessa minulle valitaan seuraaja Linja-autoliiton puheenjohtajan tehtävään alkaen ensi vuoden alusta. Nyt, kun joukkoliikennelaki on saateltu hyvään lopputulokseen, on sopiva aika vaihtaa veturia. Paljon kuitenkin tulee muuttumaan ja uusia, tuoreita ajatuksia sekä vereksiä voimia kaivataan. Omalta osaltani lupaan olla seuraajani lujana tukena Linja-autoliiton hallituksessa ja muutoinkin puheenjohtajan tehtävän haltuunotossa.

Kiitos Teille kaikille luottamuksesta ja tuesta kaikkina näinä vuosina. Ja kiitos myös kotijoukoille. Ensi vuonna isää näkee taas kotonakin.

Iso kiitos myös kaikille Teille, jotka olette tehneet työtä sen eteen, että olemme saamassa joukkoliikennelain, jonka kanssa uskomme voivamme elää ja harjoittaa yritysaloitteista bussiliikennettä Suomessa.

Vietetään yhdessä hyvät liittokokouspäivät täällä Oulussa.

Antoisaa liittokokousta Teille Kaikille!