Linja-autoliiton puheenjohtajan, toimitusjohtaja Matti Vainion puhe Linja-autoliiton liittokokouksen avajaistilaisuudessa Seinäjoella 15.6.2010

Arvoisa hallitusneuvos, hyvät liittokokousosanottajat!

Linja-autoliitto viettää 82. liittokokoustaan Seinäjoella. Pohjanmaalla, jossa aina on vallinnut erityisen vahva yrittäjähenki. Pohjalainen yrittäjähenki elää voimakkaana myös bussiliikenteessä. Onhan Linja-autoliiton Pohjanmaan osastossa jäsenenä kaikkiaan 50 linja- ja tilausliikenneyritystä.

Vuosittaisessa liittokokouksessamme on tapana arvioida mennyttä toimintavuotta, tulevaisuutta sekä päättäjien ja bussielinkeinon yhteistyötä.

Toimintavuoden merkittävin asia on kahden aiemman vuoden tapaan ollut uuden joukkoliikennelain ja palvelusopimusasetuksen voimaantulo. Jos lain valmistelu olikin kivulias, voidaan lopputulosta pitää kohtuullisena. Aktiivista vaikuttamista lain valmistelijoihin ja päättäjiin tarvittiin. Yrittäjien hyvä yhteistyö ja monipuolinen vaikuttaminen valtakunnallisiin ja paikallisiin päättäjiin toi tulosta. Kiitokset siitä kaikille teille! Toivon, että tässäkin asiassa toimii vanhan sananlaskun viisaus: Alussa aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

Lopputulosta lain vaikutuksista ei tietenkään vielä ole näkyvissä, koska lain toimeenpanossa ollaan vasta siirtymävaiheen alkutaipaleella. Siirtymäaika onkin enemmän kuin tarpeen. Niin monta asiaa on samanaikaisesti muutoksen myllerryksessä. Valtion liikennehallinto on yhdistynyt kuudesta erillisestä virastosta kahdeksi, uudet elinkeino-, ympäristö- ja luonnonvarakeskukset, ELYt aloittivat vasta vuoden alussa toimintansa. Uusia seutuorganisaatioita on syntynyt, ministeriön ja Liikenneviraston työnjakoa rakennetaan. Lupamaailmasta on siirrytty sopimusmaailmaan.

Tärkeintä on, että isoista ja työläistä hallinnon muutoksista huolimatta olemme pystyneet palvelemaan matkustajiamme samalla luotettavuudella kuin olemme sitä tehneet jo vuosikymmenien ajan. Viime vuoden joulukuun 4. päivänä bussipysäkillä autoa odottanut matkustaja ei tiennyt palvelusopimusasetuksen ja joukkoliikennelain tulleen voimaan. Hän kohtasi työmatkallaan saman tutunvärisen bussin ja turvallisen kuljettajan kuin yhtä päivää aikaisemminkin. Onneksi näin.

Bussialan ja eri viranomaisten yhteistyö on alkanut sujua hyvässä hengessä. Siirtymäajan sopimukset jouduttiin neuvottelemaan tiiviillä aikataululla. Alkuvuosi on hiottu seutu-, kaupunki- ja työmatkojen sopimusmallia.

Lippujärjestelmästä pitäisi saada sellainen, että edullista seutu- tai kaupunkilippua käyttävä matkustaja ei muutosta huomaa. Viranomaiselle ei järjestelmän muutos tulisi aiheuttaa lisää hallinnollista työtä. Bussiyritysten näkökulmasta uusi korvausmalli ei saisi heilauttaa lipuista kertyvää tulopohjaa, jolle liikenteen palvelutarjonta on rakennettu.
Uskon, että lippujärjestelmään ja korvausmalliin löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, viimeistään syksyn aikana. Ratkaisuun auttaa avoin keskustelu kipukohdista, toinen toistensa kuunteleminen ja keskinäinen luottamus.

Tulevaisuuden kannalta merkittävä asia on myös ns. yleisen säännön tarve. Reittiliikenteellä ei ole aitoa mahdollisuutta toimia vaihtoehtoisena liikennemuotona, elleivät seutu-, kaupunki- ja työmatkaliput kelpaa maksuvälineinä. Mikäli tällaiset liput eivät kelpaisi, menettäisi reittiluvilla hoidettava liikenne elinmahdollisuutensa suuressa osassa Suomea. Jos sellaista liikennettä ylipäätään olisi mahdollisuutta edes synnyttää. Tällainen kehitys ei tukisi valtakunnallisen linjaliikenneverkoston säilymistä ja kehittymistä, mikä on kuitenkin ollut yksi uuden joukkoliikennelain peruslähtökohdista. Olen iloinen siitä, että ymmärrystä liikenneministeriössä on tälle asialle osoitettu. Ylijohtaja Kivimäki on luvannut ministeriön selvittävän yhteiskunnan tukemien lippujen kelpoisuutta ja arvioivan tässä yhteydessä yleisen säännön soveltuvuutta.

Jos lain valmistelu oli pitkä ja työläs prosessi, ei sen täytäntöönpano soveltamisineen ole myöskään läpihuutojuttu. Jotta Elyjen, kaupunki- ja seutuviranomaisten tapaan soveltaa lakia saataisiin mahdollisimmat yhtenäiset käytännöt eri puolilla Suomea, olisi Liikennevirasto valjastettava ja resurssoitava pikaisesti tähän työhön. Liikenneviraston tulisi vastata joukkoliikenneasioiden operatiivisesta ohjauksesta ja rahoituksesta, ministeriön tehtäviin luontevasti kuuluu lainsäädäntö, liikennepolitiikka ja strateginen kehittäminen. Yhteistyötä molempien organisaatioiden kesken tarvitaan jatkossakin.

Nyt eletään siirtymäaikaa ja monta tärkeää kysymystä on vielä auki. Millainen maailma meillä on harjoittaa bussiliikennettä siirtymäajan liikennöintisopimusten päätyttyä? Ulottuuko liiketoiminnan ja kalustoinvestointien elinkaari enää vain lyhyen sopimuskauden päähän? Tarjotaanko henkilöstölle pätkätoitä pitkäaikaisten työsuhteiden sijaan? Luodaanko jatkuvaa epävarmuutta yrittämiseen?

Tulevaisuuden uskoa ja keinoja pitää meidän löytää siihen tulevaisuuteen, jossa liiton eri kokoisilla bussiyrityksillä on mahdollisuus toteuttaa tervettä liiketoimintaa. Sellaiseen tulevaisuuteen tähtää myös Linja-autoliitossa käynnistetty strategiatyö, jonka tavoitteilla ja toimenpiteillä tavoitellaan hallittua siirtymistä reittiliikenteeseen ja PSA-malleihin siirtymäajan päätyttyä.

Yritysaloitteinen bussiliikennejärjestelmä on synnyttänyt maahamme kattavan linjaliikenneverkoston, jossa kansalaisilla on monipuoliset liikkumismahdollisuudet. Matkahuollon ylläpitämä asemaverkosto kuuluu järjestelmään kiinteänä osana. Samat liput kelpaavat kaikkien bussiyritysten autoissa ja valtakunnallinen aikatauluinformaatio kattaa eri bussiyritysten reitit. Yritysaloitteinen järjestelmä turvaa vakaan ja jatkuvasti kehittyvän toimintaympäristön asiakkaille ja pitkäaikaiset työsuhteet henkilöstölle. Veronmaksajille järjestelmä on edullinen, kun noin 80 % bussipalveluista ylläpidetään lipputuloilla. Uskon, että julkisen rahoituksen entisestään niukentuessa nykytyyppisen järjestelmän etuja ei ole kenelläkään vara heittää romukoppaan.

Kun viranomaiset vuoden 2011 loppuun mennessä suunnittelevat ja vahvistavat alueilleen joukkoliikenteen palvelutason, olisi sitä määriteltäessä arvioita, millaiseen palvelutasoon nykyisellä bussi-ja taksitarjonnalla on päästy. Jos palvelutasoa halutaan lisätä, on samanaikaisesti tarkasteltava, miten se rahoitetaan. Aikataulu-, lippu-ja asemapalvelut on otettava osaksi toimivaltaisten viranomaisten palvelutasomäärittelyjä. Tällä hetkellä reittien ja aikataulujen taustalla tarvittavat tukipalvelut ovat Matkahuollon hoitamia - ja viranomaiselle ilmaisia. Niiden ylläpitämisellä on kuitenkin hintalappunsa, jonka viranomaisen on tiedostettava. Hintalappu nykyisin maksuttomista tukipalveluista julkiselle vallalle kohoaa melkoisesti, jos järjestelmä muuttuu viranomaisvetoiseksi, bussiverkosto pirstaloituu ja koteloituu vain seudullisiksi liikenneratkaisuiksi.

Yksi uusi asia joukkoliikennelaissa on vaatimus laatulupauksen antamisesta kuluttajille vuoden 2011 loppuun mennessä. Laatulupaus koskee jokaista liikenneluvan haltijaa. Vaikka jokaisen bussiyrityksen tuleekin näin tehdä, olisi linja- ja ostoliikenteen osalta syytä pohtia mahdollisuutta yhteisen ja yhtenäisen, kaikkea reittiliikennettä koskevan laatulupauksen antamiseen. Yhtenäinen laatulupaus pitäisi sisällään sen, että yksi yhteinen organisaatio, Matkahuolto vastaisi eri bussipalvelujen tuottajien puolesta kuluttajaan päin laatusitoumuksesta ja informoisi kuluttajaa hänen oikeuksistaan. Etuina kuluttajan kannalta olisi, että hänellä olisi käytössään yhtenäiset ja keskenään yhteensopivat liput koko linjaliikenneverkossa. Etuna olisi myös, että kaikkien liikennöitsijöiden tarjonta olisi saatavana valtakunnallisessa reititys- ja aikatauluhakukoneessa. Hyvin tehdyllä laatulupauksella voisimme lujittaa joukkoliikennelain lähtökohtaa, jonka mukaan busseilla hoidetut linjat ja reitit muodostavat maan kattavan bussijärjestelmän.

Kuten puheestani on käynyt ilmi, paljon isoja asioita on siirtymäaikana vielä ratkaistavana. Haluan uskoa siihen, että bussielinkeinon ja viranomaisten yhteisillä tavoitteilla ylläpitää ja kehittää valtakunnallista bussijärjestelmää matkustavan asiakkaan ja veronmaksajien parhaaksi johtaa siihen, että siirtyminen liikennöintisopimuksista reittiliikenteeseen ja PSA-malleihin tapahtuu hallitusti. Samalla kun bussiyrittäjillä jatkuu usko tulevaisuuteen, investoinnit ja myös ammattipätevyyteen liittyvä kuljettajakoulutus saavat piristysruiskeen.

Onko taloustaantumalla vaikutusta bussimatkustukseen?

Pitkään kestänyt taantuma ja työttömyyden kasvu heijastui vuonna 2009 myös bussimatkustukseen. Matkustajamäärät vähenivät edellisvuodesta noin 4 %. Kokonaismatkustajamäärä liiton jäsenyrityksissä oli 170 miljoonaa.

Matkustajamäärien vähentyessä myös vuorotarjontaa sopeutettiin jossain määrin. Kannattavuus pysyi edellisvuosien alhaisella tasolla. Vuodelta 2009 tehdyn alustavan talousyhteenvedon valossa toimialan käyttökate oli 11,1 %.

Taantuman merkit myös bussialalla ovat alkuvuonna 2010 jo onneksi saaneet positiivisen etumerkin. Matkustajamäärät ainakin joissain liikennetyypeissä ovat lähteneet taas kasvuun. Bussimatkailulla on lamasta huolimatta nostetta. Kesän tultua suomalaiset tilausbussit näkyvät laajasti eri matkailukohteissa, satamissa ja kaupunkien katukuvassa. Bussilla tehtävä ryhmämatka on hinnaltaan hyvä vaihtoehto lomailuun tai lyhempään kulttuurinautintoon.


Toivotan kaikki liittokokouksen osanottajat ja näytteilleasettajat sydämellisesti tervetulleiksi Seinäjoelle. Bussiala on kolmen päivän ajan esillä Tangomarkkinoista kuuluisalla Seinäjoki Areenalla. Toivoa sopii, että bussinäyttely ja mediajulkisuus tuo toimialaamme myönteisellä tavalla kuluttajien ja päättäjien tietoisuuteen. Liittokokous on paikka, jossa yrittäjät, näytteilleasettajat ja muut sidosryhmät kohtaavat paitsi toisensa, myös kokevat bussialan ja yrittäjyyden tärkeän yhteisen hengen.

Bussiammattilaisessa olleen tervetulotoivotukseen mukaan ” Moomma nyt maakunnassa, jossa osatahan painia ja pelata pesäpalloa reenaamatta. Muukki lajit menöö, jos niitä on joskus nähty telkkarista ” Kiitos Linja-autoliiton Pohjanmaan osastolle kokouksen isännyydestä ja liittokokousjärjestelyistä!