Kuusi liikennetyyppiä: bussipalveluja kaikille

• vakiovuoroliikenne
• pienten ja keskisuurten kaupunkien paikallisliikenne 
• sopimusliikenne (suurten kaupunkien paikallisliikenne)
• pikavuoroliikenne
• tilausliikenne
• palveluliikenne 
   

Bussi on maamme tärkein joukkoliikenneväline: kaksi kolmesta joukkoliikennematkasta tehdään bussilla.
 
Bussiliikenne jakautuu kuudeksi liikennetyypiksi, joista jokainen on luonteeltaan erilainen.
 
Seuraavassa esitetyt liikennetyyppikohtaiset tilastot koskevat Linja-autoliiton jäsenyrityksiä.

Vakiovuoroliikenne palvelee maaseudun, kaupunkiseutujen, kuntien sisäisiä, kuntakeskusten välisiä ja kaupunkiseutujen matkustustarpeita. Vakiovuoroliikenteestä on lipputuloperusteista linjaliikennettä noin 70 prosenttia. ELYjen ja kuntien ostamilla liikennepalveluilla on tärkeä merkitys lipputuloperusteisen liikenteen täydentäjänä.  
  
Huolimatta siitä, että väestöä siirtyy yhä enemmän asumaan taajamiin, on maaseudun joukkoliikennepalvelujen säilyttäminen ja kehittäminen välttämätöntä. 
  
  

Pienten ja keskisuurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen paikallisliikennettä ylläpidetään pääosin lipputuloilla.  

Bussiala on yhdessä kuntien ja kaupunkien kanssa kehittänyt matkustajille edullisia kaupunki- ja seutulippuja. Yli 260 kuntaa kuuluu seutulippualueisiin, joita on jo lähes 40.   www.seutulippu.fi -osoitteesta löytyy tietoa kaikista pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivista seutulippualueista ja -järjestelmistä.

Pääkaupunkiseudulla bussiliikennettä on kilpailutettu vuodesta 1994. Turun sopimusliikenteen tarjouskilpailut alkoivat syksyllä 1998, Tampereen sisäisessä liikenteessä 2007. Tilaajat ostavat liikenteen niin sanotulla bruttoperiaatteella: ostaja saa lipputulot ja maksaa bussiyrityksille tarjouskilpailun perusteella tehtyjen sopimusten mukaisen kokonaiskorvauksen. Pääkaupunkiseudulla tilaajana on HSL, Turussa joukkoliikennetoimisto ja Tampereella joukkoliikennetoimisto.
  

Liikenteen ostajat edellyttävät tarjouskilpailun osallistumisen ehtona tietyn päästönormin omaavien matalalattiaisten bussien käyttöä sekä asettavat myös muita laatuvaatimuksia. Matalalattiaisen kaluston määrä on viime vuosina noussut jyrkästi.  

Pikavuorojen yleisimmät käyttäjät ovat opiskelijat, työ-, loma- ja vapaa-ajan matkustajat. Pikavuoromatkustuksen suosio on kasvanut tasaisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana.

Lentokenttäyhteydet ovat kehittyneet niin, että jokaiselta päätesuunnalta ovat yhteydet Helsinki-Vantaa lentoasemalle useamman kerran päivässä. Myös laivaliikenteeseen ovat hyvät yhteydet.

Pikavuorojen tuotekehittelyn tuloksena on syntynyt mm. vuonna 1991 ExpressBus-järjestelmä, johon kuuluu 15 pikavuoroyritystä. ExpressBussin voimakas yhteismarkkinointi on lisännyt koko pikavuoroliikenteen tunnettuutta ja käyttöä. ExpressBus-järjestelmä sai vuonna 2001 kansainvälisen maantiekuljetusjärjestön IRUn tunnustuspalkinnon.
 

Suomen tilausliikennemarkkinoilla on 90-luvun puolivälin jälkeen alkanut tapahtua uusjakoa alalle tulleiden lukuisten uusien pienten joukkoliikenneyritysten määrän noustua useisiin satoihin. Bussimatkailu on mitä ilmeisimmin itsessään lisääntynyt, vaikka Linja-autoliittoon kuuluvien yritysten tilausliikenteen suoritteet eivät ole kasvaneet.

Bussiryhmämatkojen kysyntä on kasvanut erityisesti lyhytkestoisilla matkoilla.

Kova hintakilpailu ja kohonneet kustannukset koetaan tilausliikenteen suurimmiksi uhkiksi, kun taas mahdollisuuksia tilausliikenteen toimintaan tarjoavat eläkeläisten ja vapaa-ajan määrän nousu, palveluun ja laatuun panostaminen. 

Suuri osa palveluliikenteestä on vakiinnuttanut asemansa osana kuntien normaalia kuljetusjärjestelmää.
 
Palveluliikenne toimii joko joustavina reitteinä tai kutsuohjattuna liikenteenä. Reiteiltä pystytään tekemään poikkeamia asiakkaiden tarpeiden mukaan, sillä palvelulinjojen aikataulut on tarkoituksella tehty väljiksi. 
  
 
Bussit ovat yleensä matalalattiaisia pikkubusseja, joihin kulku on helppoa ja jotka pystyvät liikennöimään ketterästi esimerkiksi ahtailla omakotialueiden kaduilla. Palveluliikenteessä korostuu kuljettajan rooli ja erityisosaaminen.
 
Palveluliikenteen vaikutukset ovat kahdenlaiset. Yhteiskunnan kustantamia kuljetuksia yhdistelemällä on säästetty rahaa, ja samalla on pystytty lisäämään joukkoliikennetarjontaa silloin, kun palvelulinjat ovat kaikille avointa joukkoliikennettä.
 
Merkittävimmät säästöt palveluliikenteellä on saavutettu keskisuurissa ja suurissa kunnissa, joissa sosiaalihuolto- ja vammaispalvelulain mukaisia yksilökuljetuksia on siirretty palveluliikenteelle. Pienissä kunnissa kustannuksia on säästetty yhdistelemällä eri hallintokuntien kuljetuksia ja käyttämällä palveluliikenteen kalustoa myös kunnan muissa kuljetuksissa. Erityisesti vanhusten ja vammaisten kulkumahdollisuudet voidaan järjestää palveluliikenteellä yksilökuljetuksia edullisemmin ja laajemmalle joukolle.
 
Palveluliikenteen yhteiskunnalliseksi hyödyksi katsotaan liikennepalvelujen paranemisen lisäksi se, että palvelubussien käyttö pitkällä aikavälillä vähentää esimerkiksi kotipalvelun asiointiavun tarvetta sekä ehkäisee sairaala- ja laitoshoidon tarvetta. Palveluliikenne mahdollistaa kotona asuville vanhuksille itsenäisen liikkumisen ja omien asioiden hoidon, mikä puolestaan on virkeyden ja omatoimisuuden säilymisen kannalta tärkeää.