Siirry sisältöön

Kohti kuntavaaleja

Artikkeli on Linja-autoliiton toimitusjohtaja Mika Mäkilän kirjoittama (LINJA 1/2021).

LINJA -lehden 1/2021 teema on kuntavaalit. Nämä vaalit ovat myös joukkoliikenteen kannalta merkittävät, kun kaupunkien ja kuntien poliittiset voimasuhteet määräytyvät vaalien ja siten aikanaan luottamushenkilöiden kautta etenevään päätöksentekoon. Kyse on joukkoliikenteen järjestämisestä, niihin liittyvistä hankinnoista ja rahoituksesta. Kyse on myös kaavoituksesta ja sitä kautta maankäytöstä ja rakentamisesta. Näillä poliittisilla päätöksillä linjataan, minkälainen on joukkoliikenteen toimintaympäristö ja millaista joukkoliikennettä ylipäänsä on.

Perinteisesti kansallista lainsäädäntöä on pidetty ratkaisevana sen suhteen, millaista linja-autoliikennettä maassa voi harjoittaa. Niin on nytkin, mutta vuoden 2017 liikennepalvelulain jälkeen markkinasääntely on jokseenkin vapaata. Toki valtiolla on edelleen ELY-liikenteen kautta laaja alueellinen rooli. Kaupungistumisen jatkuessa kuntapolitiikan rooli vahvistuu, kun puhutaan konkreettisista, monen matkustajan arkeen vaikuttavista asioista.

Samaan aikaan ja erityisesti epidemiatilanteen seurauksena on julkisen rahoituksen merkitys entisestään kasvanut. Juuri tässä kaupungit ja kunnat ovat keskeisessä roolissa: hankinnoissa kaupungeilla ja kunnilla on laaja harkintavalta, mitä ja minkälaista liikennettä hankintaan ja miten hankinta toteutetaan. Siksi tulevat vaalit määrittävät seuraavan neljän vuoden poliittista näkymää, johon valtiollinen politiikka asettaa raamit ja vaikuttaa vain rajoitetusti.

Linja-autoliiton viesti kuntapolitiikkaan on selkeä: vastuullista liikennepolitiikkaa on se, että kaupungit ja kunnat turvaavat hankinnoillaan joukkoliikenteen palvelutason nyt epidemiatilanteessa ja sen jälkeen. Se on samalla tehokasta ilmastopolitiikan toteuttamista paikallisella ja alueellisella tasolla. Lyhytnäköiset säästöt palvelutasosta vaarantaisivat tähänastiset saavutukset ja hidastaisivat joukkoliikenteen kehitystä.

Mahdollinen maakuntauudistus ei vaikuta kaupunkien ja kuntien tehtäviin joukkoliikenteessä kuin kaavoituksessakaan. Molemmat ovat tulevan valtuuskauden ajan edelleen nyt valittavien poliittisten päättäjien linjattavissa. Haasteelliseksi tilanteen tekee silti se, miten tulevaisuuden kunta pystyy joukkoliikenteensä rahoittamaan. Valtio on osaltaan ollut turvaamassa omalla rahoitusosuudellaan joukkoliikennejärjestelmän säilymistä, ja lisärahoitusta on kohdentunut nimenomaan linja-autoliikenteen hankintoihin. Tämän eteen teemme töitä edelleen, että valtion rahoitus jatkuu. Rahoituspohjaltaan terve ja elinvoimainen kunta on myös joukkoliikenteen kannalta hyvä kumppani. Intressimme ovat siis samansuuntaisia kaupunkien ja kuntien kanssa.