Siirry sisältöön

Myönteisellä mielikuvalla linja-autoala houkuttelevaksi

Artikkeli on Linja-autoliiton toimitusjohtaja Mika Mäkilän kirjoittama (LINJA 3/2022).

Linja-autoala on ollut nyt otsikoissa nopeasti muuttuneen henkilöstötilanteen vuoksi. Kyse on kaikista alan tehtävistä, ei yksin linja-autonkuljettajista. Alalla koetaan nyt samat ongelmat kuin muillakin palvelualoilla, joissa toimintaa jouduttiin merkittävästi supistamaan epidemia-aikana. Muutokset ovat olleet nopeita ja mittakaavaltaan isoja.

Linja-autoalan houkuttelevuuden kannalta tärkeitä kohderyhmiä ovat sekä työmarkkinoille tulijat että työuransa aikana alaa vaihtavat. Tällaisia ovat esimerkiksi varusmieskuljettajina olleet joko suoraan tai lyhyen linja-autopuolen siviilikoulutuksen kautta. Toimialana olemme merkittävä kotouttaja, koska alalle työllistyy hyvin kaikki ikä- ja väestöryhmät.

Erityisesti sähköbussien myötä ala teknistyy nyt aivan uudella tavalla: olemme liikennealalla ilmastopolitiikassa tekojen, ei enää puheiden, vaiheessa. Kyse ei ole yksin linja-autonkuljettajista, vaan kaikista toiminnoista, kuten varikoista. Entistä enemmän on tekemistä uusien laitteiden, kuten sähkötekniikan kanssa.

Olemme Linja-autoliitossa osaltamme pohtineet keinoja, joilla tätä viestiä voisi kirkastaa esimerkiksi kohdennetusti some-kanavissa. Haluaisimme viestiä toimialan myönteisestä kehityksestä, eikä vain vähenevistä vuoroista (linja-autoliikenteen volyymit kun kasvavat ja sähköistyvät kaupunkiseuduilla). Ala tarjoaa vakituisen työn ja kilpailukykyisen kokonaispalkkauksen. Yhtenä konkreettisena keinoa haluaisimme joustavoittaa entisestään ammatillista koulutusta ja työssäoppimista.

Työolojen osalta HSL on hyvä esimerkki siitä, miten tauko- ja sosiaalitilat on pyritty järjestämään työhyvinvointia edistävällä tavalla. Olemme äskettäin lähestyneet yhdessä AKT:n ja Autoliikenteen työnantajaliiton kanssa muitakin joukkoliikennettä järjestäviä kaupunkeja kirjeellä, jossa korostamme kaupunkien roolia näiden palveluiden järjestämisessä. Kysymys ei ole niinkään rahasta, vaan siitä, miten nämä palvelut voidaan kaupunkitilassa järjestää. Yleisemmin uskoisin, että työhyvinvoinnista tulee entistä tärkeämpi kilpailukykytekijä rekrytoinnista. Havaintojemme mukaan tämä on yrityksissä havaittu ja koettu entistä tärkeämpänä. Olemme jokainen osaltamme muodostamassa mielikuvaa linja-autoalasta. Tässä tarkoituksessa toivoisi, että voisimme kaikki osaltamme olla kertomassa myönteistä tarinaa siitä, miksi ja miten toimintamme on yhteiskunnallisesti tärkeää ja että meillä jokaisella on osuutemme tämän tehtävän toteuttamisessa.