Artikkeli on Linja-autoliiton toimitusjohtaja Mika Mäkilän kirjoittama (LINJA 3/2025)
Olemme Linja-autoliitossa pitäneet pitkään esillä keskustelua siitä, miten Suomi muuttuu. Väestörakenteen muutokset muuttavat entisestään sitä, mitä ja millaista joukkoliikennettä yhä voimakkaammin kaupungistuvassa Suomessa tarvitaan. Muutos on sinänsä osa jo vuosikymmeniä jatkunutta muutosta, emmekä ole edes esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna mitenkään poikkeus. Rakenteellinen muutos on edennyt meillä itseasiassa hitaammin kuin vastaavissa maissa keskimäärin.
Vaikutukset ovat kahtalaisia. Isojen kaupunkien ulkopuolella joukkoliikenteen järjestäminen käy entistä haastavammaksi, etenkin kun isoimmat asiakasryhmämme koululaiset ja toisen asteen opiskelijat supistuvat. Samaan aikaan isojen kaupunkien joukkoliikenteessä on joko tehty tai tullaan tekemään ratkaisuja, jotka määrittävät tulevaa rooliamme osana joukkoliikennettä ja liikennejärjestelmää laajemmin.
Suurimpien asiakkaidemme – kaupunkien, kuntien ja valtion – taloudellinen tilanne tekee joukkoliikenteen rahoittamisesta haastavampaa, koska julkisen talouden tila ja varsinkin ennusteet tulevasta ovat hyvin huolestuttavia. Hitaan talouskasvun oloissa kilpailemme niukkenevista resursseista muiden yhteiskunnan perustoimintojen kanssa, koska mitään ratkaisevaa isoa muutosta ei ole näköpiirissä.
Linja-autoliitto osallistui syyskuussa Paikallisliikenneliiton tapahtumaan Kuopiossa. Järjestimme omat kokouksemme tilaisuuden oheen, ja samalla oli mahdollisuus verkostoitua keskeisten asiakkaidemme ja joukkoliikenteen muiden toimijoiden kanssa. Itselläni oli myös mahdollisuus kertoa Paikallisliikenneliiton kokoamalle joukolle liiton työstä, jossa kaupunkiliikenteen merkitys vaikuttamisen kohteena vahvistuu. Tavoitteena on hyvä keskusteluyhteys tilaajien kanssa siitä, mitä voimme toimialana jatkossakin tarjota.
Paikallisliikennepäiviltä nostaisin kolme teemaa, jotka ovat linja-autoliikenteelle erityisen tärkeitä. Sillä kaupungistuva Suomi on nimenomaan linja-autoliikenteen mahdollisuus, mistä kasvavat matkustajamäärät osaltaan kertovat. Tässä tarkoituksessa meidän on tarpeen ymmärtää se konteksti, missä ja miten kaupungit kehittyvät maankäytön ja kaavoituksen kautta. Rakennusteollisuus on hyvä esimerkki siitä, miten kaupunkien poliittinen ja virkamiesjohto ovat elinkeinoelämän kanssa toimivassa vuorovaikutuksessa.
Julkinen talous ja sen rajalliset resurssit ja priorisointitarpeet asettavat meille haasteen siitä, että kerromme oman tarinamme kiinnostavalla ja houkuttelevalla tavalla. Tämän merkitys ei todellakaan ole vähentymässä, vaikka kasvavien kaupunkien mahdollisuudet joukkoliikenteen kehittämiseen ovat sinänsä hyvät ja tarve ilmeinen.
Kolmanneksi joukkoliikenteen hankintojen kehittäminen on teema, jossa vuorovaikutukselle niin ikään on sijaa. Käsityksemme on se, että tällaisille keskusteluille on hyvät edellytykset, kun tuomme esiin omat vahvuutemme ja ratkaisemme osaltamme kaupunkien liikennehaasteita. Ja että useampia toimijoita kaivataan mukaan: yksi vahvasti esiin tuleva teema on se, miten useampi yritys voisi olla mukana tulevissa kilpailutuksissa. Ja tässä on hyvä sisäistää itsellemme se, millaisessa muutoksessa asiakkaidemme toimintaympäristö on ja miten kaupungit toimivat poliittisessa ohjauksessa kunnallisen hallinnon kautta.