Artikkeli on Linja-autoliiton toimitusjohtaja Mika Mäkilän kirjoittama (LINJA 2/2025)
Linja-autoliitto järjesti pääsiäisen jälkeen jäsenilleen ja yhteistyöjäsenilleen seminaarin, jossa käytiin kattavasti läpi liikenteen käyttövoimamuutoksen taustoja teknisistä ja taloudellisista näkökulmista. Seminaariohjelma perustui Lappeenrannan-Lahden yliopiston luomaan sisältöön, jossa yliopistolaiset esittelivät tutkimukseen ja kokemukseensa perustuvia katsauksia meitä kaikkia koskettaviin teemoihin.
Seminaarin perusajatus oli se, että tilaisuuden anti rakentuu tutkitun tiedon varaan. Olennaista tässä on se, että esitetyt näkemykset perustuvat sellaiseen, joka voidaan toisintaa ja tutkimuksen hengen mukaisesti myös haastaa. Ja juuri tällaisen prosessin kautta tieto jalostuu ja kehittyy tavalla, johon sisältyy itse itseään korjaava mahdollisuus. Kyse ei ole mielipiteistä, vaikka jokaiseen tulkintakannanottoon toki sisältyy myös esittäjänsä tekemiä rajauksia ja näkemyksiä. Tavoite on kuitenkin tieto-orientoitunut.
Nostaisin näistä seminaarimme havainnoista pari teemaa esiin. Liikenteen käyttövoimamuutos etenee tavalla, jossa kysymys ei ole niinkään toteutuako vai ei, vaan aikajänteestä, millä muutos toteutuu. Toisekseen ihan teknisestä näkökulmasta moni asia puhuu sähkön puolesta. Tai ainakin niin, että taloudellisessa mielessä vaihtoehtojen pitäisi olla ratkaisevasti tehokkaampia, jotta näin ei kävisi – tieliikenteessä siis.
Energiasektorissa vastaava muutos on kaiketi jo pitkällä. Ei taida fossiililla polttoaineilla tuotettua sähköä olla edes tarjolla? Moni sellainen energiasektorin muutos, joka kymmenen vuotta sitten vaikutti mahdottomalta tai ainakin epärealistiselta, on muuttunut nyt liiketoiminnaksi. Tämä on muuttunut vielä sen ohella, että geopoliittinen asetelma on muuttunut isosti.
Liikenteen teknologia tai taloudellinen todellisuus eivät ole energiasektorin kanssa suoraan rinnasteisia, mutta tarina kuulostaa kovin samanlaiselta. Teknologia on jo olemassa ja koeteltuna käytössä. Kyse on enemmin resursseista ja niiden skaalaamisesta laajempaan mittakaavaan, jossa muutoksen aikajana ja ulottuvuus – siis missä ajassa ja millaisilla alueilla – on se, mikä meihin nyt eniten vaikuttaa liikenteen käyttövoimamuutoksessa.
Yksi havainto ja päätelmä seminaaristamme oli se, että linja-autoalan edunvalvonta on selvinnyt tästä muutoksesta suhteellisen yhtenäisenä. Samalla tavalla kuin tutkittu tieto, niin myös edunvalvontatavoitteemme kehittyvät, kun niitä haastetaan. Riskinhallintaa on myös se, että on mielestään oikeassa pitämällä vanhasta kiinni. Kaikki muutos ei ole mahdollisuutta, mutta keväisen seminaarin antia tulemme jakamaan ja jatkamaan. Eikä vähiten siksi, että tutkittua tietoa tarvitaan päätöksenteon perusteiksi.